Parikin kierrätysmyymälä on yllättävän hyvä työpaikkaParikin avulla löysin uuden suunnan
Yhteistyöni Parikin kanssa alkoi elokuun alussa. Olin sairastunut entisessä työssäni epäpuhtaasta sisäilmasta. Työssä oli muutenkin haasteita, ja 17-vuotinen työura tuli päätökseen kesäkuussa 2022. Olin aktiivisesti yhteydessä Kelaan, ja hienosti he järjestivät minut TEAK-kuntoutukseen.
Kuntoutuksen alussa olin hyvin apealla mielellä. Ammatti-identiteettini oli nollassa ja kuvittelin, etten osannut mitään. Uskoin myös, etten pystyisi enää tekemään mitään työtä monien fyysisten oireilujeni vuoksi.
Ensimmäisessä tapaamisessa Parikilla Tarja haastatteli minua pitkään ja teimme erilaisia testejä. Juttelimme siitä, mitä halusin kokeilla ja mitä en missään nimessä halunnut. Hienosti keskusteluissa nousi esiin vahva auttamisen halu ja mietimme sopivia vaihtoehtoja. Ehdotettiin työtä koulussa, jossa voisin auttaa lapsia oppimaan. Ryhdyimme tuumasta toimeen, ja pian huomasin seisovani vähän orpona uuden Sarkolan koulun pihalla juhlistamassa uutta kouluvuotta. Aloitin kakkosluokkalaisten koulunkäynninohjaajana, ja hyvin nopeasti totesin, että tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Tässä työssä palaute tulee heti ja itse pääsee näkemään oman työn jäljen.
Vein asioita eteenpäin, ja kävin juttelemassa koulunkäynninohjaajan koulutuksesta. Hain kouluun ja pääsin sisälle. Tein harjoittelua neljänä päivänä ja yhtenä päivänä suoritin opintoja Edukossa. Lisäopintoja otin Karelia-ammattikorkeakoulusta, jossa suoritin yhden opintokokonaisuuden tukemaan ammatillisia opintoja.
Opinnot etenivät aikataulussa, ja työ tuntui antavan minulle paljon. Joka ainut päivä opin lapsilta jotain uutta ja he oppivat minulta. Oma luovuuteni ja idearikkauteni sai kukoistaa, ja minua tuettiin hienolla tavalla. Erityisen ihanaa oli huomata, miten työyhteisö kohteli toisiaan titteleistä huolimatta. Hyvän hengen aisti valovuosien päästä, ja siitä tuli hurjan hyvä tunne.
Ammatillinen osaaminen kehittyi jatkuvasti ja usko itseeni samoin. Jokainen positiivinen signaali kertoi minulle, että kyllä minä osaan.
Kuntoutukseni Parikilla loppui vähän yllättäen, koska Kelan mielestä opinnot syrjäyttivät kuntoutuksen. Se oli pieni takaisku, mutta päätin jatkaa sillä tiellä, jonka olin itse valinnut. Jatkoin opintoja sekä harjoittelua Sarkolassa.
Joka päivä on rikas päivä. Jokainen lapsen halaus kertoo minulle arvostani. Joskus en pääse portista tai ovesta sisälle, kun ryhmä lapsia tulee halaamaan kilpaa. Auttaminen on osa minua. Olen kärsivällinen, ja erityisherkkänä tyyppinä aistin nopeasti lasten mielenliikkeet sekä huomaan avun tarpeen. Lapsilta opin heidän ajatuksiaan siitä, miten he näkevät ja kokevat maailman. Toki saan kivasti oppia myös tietoteknisistä asioista, kun he ovat niissä hommissa varsin välkkyjä.
Erityisesti sydäntäni lämmittävät monet ihanat palautteet kuten se, että olen ”luokan lämmin hengetär”.
Parikilta sain odotettua enemmän kannustusta ja uskoa itseeni. He ottivat minut vastaan ihmisenä, jolla on arvoa ja joka tarvitsee vähän tuuppausta oikeaan suuntaan.
Kerrassaan arvokas kokemus minulle!
Tulevaisuus näyttää tosi valoisalta. Suoritan opinnot loppuun suunnitellusti. Jatkan harjoittelua, ja samalla silmäilen avoinna olevia työpaikkoja. Verkot ovat heitetty jo vesille, ja olo on luottavainen.
-Anna-Maija
