Työtoimintaa, ystäviä, voimaa ja väriä elämään – tätä on Parik minulle merkinnyt
Minulla oli pitkä laitoskeittäjän, kodinhoitajan ja lähihoitajan alojen osaamisen tausta, kun sairastuin. Kaikki meni uusiksi, ja minun piti asennoitua siihen, että joudun elämään sairauteni kanssa. Asiat etenivät vähitellen niin, että hakeuduin Parikille ja pääsin aloittamaan täällä kolmena päivänä viikossa kahvilanpito- ja siistimistyötoiminnan. Työtoiminta on piristänyt minua: olen saanut elämääni taas kaipaamani päivärytmin, rutiinit ja sisältöä.
Parikin parasta antia minulle työtoiminnan lisäksi ovat täällä muodostuneet monet ystävyyssuhteet, jotka kukoistavat vapaa-ajallanikin. Muutenkin se, että Parikilla voin tutustua uusiin ihmisiin ja olla sosiaalisissa kontakteissa on minulle tärkeä tyytyväisyyden lähde. Toki haasteitakin monien erilaisten ihmisten kanssa toimiessa tulee toisinaan eteen, sillä myös toiveet ja odotukset ovat moninaisia. Silti ihmisten kohtaaminen on ennen kaikkea antoisaa.
Yksin ei Parikilla tarvitse jäädä, vaan aina täällä neuvotaan ja autetaan.
Parikin henkilökuntaan kuuluvat Arja Koste ja Sirpa Lundberg – joiden kanssa olen etupäässä tekemisissä – kyselevät jaksamisestani ja tukevat sekä huolehtivat hyvin kaikesta. Työtoimintapäivän jälkeen minulla saattaa olla takki tyhjänä, mutta saan voimat taas takaisin, kun lepään, pyöräilen tai käyn kävelylenkillä ystävän kanssa.
Voimia ja väriä elämään olen saanut myös Parikin VISA-hankkeen ja Kulttuurilla osallisuutta -toimintaan osallistumisesta. VISA-ryhmä on tarkoitettu niille, jotka ovat kokeneet kiusaamista, ja ryhmän kanssa käymme mm. retkillä. Kulttuurilla osallisuutta -toiminnassa osallistuin äskettäin keramiikkapajaan uudessa Hansan kohtaamispaikka Väripilkussa.
-Anne